Täällä taas ollaan. Tällä hetkellä elämääni kuuluu opiskelua. En ole vielä saanut graduani valmiiksi, mutta paljon on tapahtunut muulla saralla. Viime keväänä saavutin yhden pitkäaikaisimmista haaveistani. Pelkäsin etukäteen, että unelman saavuttaminen ei tuntuisi enää saavuttamisen jälkeen mielenkiintoiselta. Olin aivan väärässä. Omien unelmien tavoittelu ja saavuttaminen muuttaa elämää positiiviseempaan suuntaan. Olen todella ylpeä itsestäni ja omista ponnisteluista. Fiilis on mahtava. Kestän myös hieman paremmin vaikeita tunteita, koska muuten menee suhteellisen hyvin. On suuria haasteita ja pieniä iloja :) Jatkan kouluhommia. nähdään taas pian.

Olen kirjoitellut nyt muutamia päiviä leppoisissa tunnelmissa. Olen aika sallivalla tuulella enkä ota kovinkaan suurta stressiä lopputuloksesta. Välillä punainen lanka meinaa kadota enkä ole tuntenut mitään suurempia flow-elämyksiä. Suhteellisen rento meininki päällä. Toiset kirjoittaa gradua vuosia ja toiset viikkoja. Molemmat vaihtoehdot mahdollisia. Minä en jaksaisi varmaan vuosia edes ajatella yhtä  samaa ajatuskuvioita, malttamaton kun olen aina ollut. Hyvin siis menee, mutta menköön. Valmista tulee ennen syyskuuta!

Äh, kaipaisin vertaistukea tähän graduahdistukseen. Kukaan kavereistani ei tällä hetkellä kirjoita gradua ja aivan eri elämäntilanteessa olevaa lähintä ystävääni ei taida kiinnostaa ahdistukseni siitä, etten osaa kirjoittaa. Sanojen asettelu paperille tuntuu vaivalloiseslta. En ole koskaan ollut kaksinen kirjoittaja. Katsoin eilen telkkarista erittäin hyvää keskusteluohjelmaa FST:ltä. Siinä eräs professori kertoi olleensa koulukiusattu ja outo. Hän epäili, että ehkä huonon kuulonsa takia ehkä ajattelee eri tavalla kuin muut ihmiset. Mieleeni jäi eräs lause erityisesti. Tästä miehestä (valitettavasti minulta meni ohi hänen nimensä) tuntui, että hän ei ollut saanut yhteyttä muihin ihmisiin. Kuitenkin ilmeisesti akateeminen maailma oli vapauttanut miehen tästä ikeestä. Erittäin mielenkiintoinen ihminen. Olen aina itse myös ollut jossain määrin omituinen. Mietin ihan ihmeellisiä asioita ja elän omassa maailmassani. Kelaan vuosia  päässäni tiettyja aiheita ja siirryn seuraavaan, kun yhdestä pääsen. Onhan se selvää, että nämä mieltäni askarruttavat aiheet eivät välttämättä kuulosta aivan kevyeltä kanssaihmisistä. Sellainen olen. Omaa iettä etsimässä.

Kohta tosiaan pyörähtää elokuu käyntiin, on aika tehdä pieni suuri ihme, nimittäin pusertaa gradu yhtäkkiä ja yll.ättäen melkeen tyhjästä. Ajatus ei tällä hetkellä ole kovinkaan kirkas lopputuloksen suhteen, mutta nyt on aika tehdä työvoitto. :D

Heinäkuu on pian ohi. Sain viime viikolla positiivisia uutisia, jotka ovat tällä hetkellä hieman sumun peitossa. Parisuhteeni on joskus liian räiskyvä ja se tuli todistettua taas tänään. Nämä ongelmat vetävät hiljaiseksi. On kuitenkin tärkeää, että pidän itseni kasassa ja saan kouluni etenemään. Tällaisina hetkinä tuntee itsensä todella yksinäiseksi. Majakaksi keskellä myrskyävää merta. On hyvä, että pystyn säilyttämään sisäisen rauhani, vaikka ulkona myrskyää. Tästäkin täytyy ja voi olla kiitollinen. Maailman ja itsen väliin täytyy rakentaa hieman puskuria, jotta ei olisi koko ajan tuuliajolla. <3